Eyes of the Black Sun – 02/04/2021

In the heart of darkness,

death blows me a kiss;

her shadow lips

leave molten clay on my being,

and the arms of autumn

at perennial work rejuvenate me

in the womb of Abyss.

In the heart of darkness,

death blows me a kiss;

from her citadel she sings

she sings the reverse canticle unseen,

and I run to salute her

with devotion bittersweet.

In the heart of darkness,

the sanguine breaths into lucidity;

its palpitations paint the end of all aeons,

their nescience and assiduity.

The torpid cave in

under the crushing might

of primeval pelagic fist,

and I watch undaunted

the satire stomp in fury

as it frolics with ardent lunacy

to the calling of non-being.

Suolavaltakunta

Image by 2234701 from Pixabay

Yö tanssii päiväsurmaajana

hulluudesta kunniaan ja loistoon;

sen huulilta maistuu merenneidon katkeruudelta,

ja niistä syntyy uusia myrkkyjä.

Suolapyhäköissä kuiskutellaan

syvyyksien terävää kieltä;

tulipunaisena ja tulikyntenä

herää se lupaava kiihko,

joka heikkoja appaa

ja kuolemattomien verellä maalaa

rivistöön olemisen.